6 dec. 2016

Karvainen paita ja muita lifestyle-bloggaajan virheitä


Yksi meidän talouden ostetuimpia kotitaloustarvikkeita ovat teippiharjan vaihtorullat. Silti ne ovat aina loppu tai sitten on koko rulla kadoksissa. Näköjään sitä rullaa ei ollut olemassakaan näissä kuvissa. Onneksi Photoshop pelastaa ja sain poistettua pahimmat karvatukot, mutta en jaksanut alkaa piipertämään joten kärsikää. Ei tämä blogi ole mikään täydellistä illuusiota ylläpitävä valkoinen lifestyle-blogi! Tai ainakaan tarkoitus ei ole olla. (Näköjään juurikasvukin pitää taas värjätä eikä tuon aluspaidankaan tarvitsisi tuolta paidan helman alta kurkkia...) Välillä ehkä on vähän, olenhan tylsä ja en kerro kaikkia paheitani teille. ;) 

Mutta just nyt on täydellisyys kaukana tästä kaikesta. Elin koko loppusyksyn siinä uskossa, että muutamme vasta uuden vuoden aattona. Viime lauantaina sain sitten kuulla, että muutto on joulukuun kolmantena viikonloppuna. Reilun viikon päästä. Öö... Kiva. :D Olen pakannut tasan kaksi laatikkoa, ja tämän illan kovana tavoitteena oli pakata kolme. Koko tuleva viikonloppu on siis pyhitetty lempihommalleni, pakkaamiselle. Eikä siinä mitään, mutta olen kotona vain sunnuntain sillä pe-la huitelen työpaikan kanssa konferenssissa Keski-Ruotsissa.

Puhutaanko seuraavaksi vaikka tästä pimeydestä? Aivan järkyttävän kamalaa. Joka vuosi se iskee vasten kasvoja kuin märkä rätti. Vuosi toisensa jälkeen se on yhtä iso ja kova yllätys/järkytys. Aurinko nousee kivasti puoli yhdeksän aikaan, jolloin olen ollut töissä jo 1,5 tuntia ja se laskee varttia vaille kolme jolloin on vielä kolme tuntia siihen, että olen kotona. Jepjep, onneksi Floridan matkaan on enää reilu kuukausi aikaa.

Työt... Yksi murheenkryyni joka vuosi ennen joulua. Kaikki projektit on saatava päätökseen ja toimitettua asiakkaalle, sillä elämähän toki loppuu vuoden vaihtumiseen. Ainakin yritysmaailmassa kun laskut tulee saada matkaan ja vuoden tulos varmistettua. Eli teen nyt sellaista 65-tuntista työviikkoa. En toki fyysisesti, mutta työmäärä on tuo. Normaaliolosuhteissa laskutus on 45-50 h/viikko.



Blogi on jäänyt aivan viimeiselle sijalle tässä kaikessa, pyydän nöyrästi anteeksi. Kuvanmuokkausurakkaa on vieläkin jäljellä reilun viikon takaiselta SIHS-rupeamalta, ja postauksiakin siitä aiheesta olisi vielä tulossa ainakin pari kappaletta. Mutta kiinnostaako teitä lukijoita enää ne jos tapahtumasta on aikaa jo useampi viikko? Kraah. Onpa mulla vielä syksyn metsämenninkäiskuvauksista kaikki kuvat muokkaamatta, paitsi siis ne "previewit" mitkä valokuvaaja mulle lähetti.

Hevoselämä sitten?

Näin hiljaista ei ole sillä saralla ollut useampaan vuoteen. Kun mulla ei ole "oikeaa" vakkarihevosta ja Maaikenkaan kanssa en ole hirveästi mitään tehnyt. Niitä muutamaa pimeää maastoreissua lukuun ottamatta, joilta ei tietenkään saa muuta materiaalia kuin "hei, kävin kävelemässä maastossa, oli perseestä". Meidän talli on karanteenissa pääntaudin takia ja näin ollen yksärit eivät saa käyttää maneesia ja kenttä on umpijäässä/mutakerroksen kuorruttama/lumiloskaa täynnä (valitse jokaiselle päivälle haluamasi vaihtoehto) = liikutus on maastoilua pimeillä asfalttiteillä. Tai varovaista ratsastusta liukkaalla pellolla. Olisi nyt sitten jompi kumpi - lunta ja pakkasta tai sulaa ja märkää, mutta ei kun sää vaihtuu ihan koko ajan. Eilen oli +8, tänään -5. Yritä siinä sitten treenata koulua. Onneksi Maaike sentään on ollut terve *kopkop* ja muutenkin karanteenijärjestelyt ovat toimineet hyvin, mutta onhan tämä todella syvältä jos rehellisiä ollaan.

Toivottavasti hevoset paranevat ja maneesi avautuu pian käyttöömme. Mulla on ihan kamala hinku päästä ratsastamaan kunnolla! Nyt joululomalla (tai se mikään loma ole, yksi vapaapäivä, ihana tämä vuosi) pääsen ratsastamaan Maaikella päivittäin kahden viikon ajan. Kovasti oli suunnitelmia sillekin ajalle. Koulu- ja estevalmennuksia ja peräti yhdet (harjoitus)estekilpailut. Mutta saa nähdä miten tilanne etenee vai meneekö koko sekin aika pohjien ja pimeyden kanssa taistelemiseksi.



Huomaatteko tän mun positiivisuuden? :D Anteeksi. Mutta ei mulla ole edes uusia hevoskuvia mitä laittaa tänne, joten nämä nolot poseerauskuvat kelvatkoon. Kai näistä voisi höpistä vaikka mitä ja kertoa miten ihanat rakkausfarkut ovat ja kenkiä on metsästetty ja ebay-ninjailtu kissojen ja koirien kanssa (ei oikeasti ole), mutta ei musta ole siihen. Voin mä tuosta paidasta kuitenkin kertoa kun se hevosiin liittyy, että ostin sen SIHS:stä ja rakastan näitä Kingslandin peruspaitoja. Ostin viime vuonna myös tällaisen, mutta angoravillaisen. Nyt löytyi samasta kaupasta (Börjes Tingsryd) toinen, puuvillainen neulepaita edulliseen hintaan. Toistaiseksi tämä on toiminut hyvin työpaitana (ja kissan karvamagneettina), mutta tarkoitus on käyttää tätä myös ratsastuksessa toppaliivin alla.


Tällaista tämä on, ei koko ajan jaksa eikä voi olla positiivinen. Tämä marraskuusta helmikuuhun kestävä kaamosaika on osa elämää, ja paras resepti siihen on höllätä otetta (ei niin helppoa perfektionistina), sytyttää pari kynttilää, avata skumppa ja kaivaa kaapista suklaakätkö esiin. Tämä vuosi on ollut ihana, nämä viimeiset viikot tulevat olemaan tapahtumarikkaita ja kivoja, ja ensi vuodesta tulee mahtava. Kyllä tästä taas selvitään, eikö! ;)

5 dec. 2016

Malin Baryard Johnsson - en hästtjej från ridskolan


//Edit 5.12 kl 15:30:
Haastattelu tulee suomeksi Playsson.nettiin, lisään linkin postauksen alkuun heti kun se löytyy sieltä.

//Edit 5.12 kl 16:45:
The interview is now available in English!

Malin Baryard har varit min idol sedan jag var liten. Exakt när jag började följa henne minns jag inte, det måste varit någonstans runt 2000-talet när Pollux-klubben var aktuell och internet blev vanligare. Även om jag nuförtiden är 100% dressyrmupp och blir rädd när jag ska hoppa ett räcke på 70 cm, så är hon fortfarande en stor förebild till mig. Och jag är inte ensam med det! Hela Friends Arena lös upp varje gång Malin red in och överallt kunde man höra hejarop som "Heja Malin!", "Kör hårt Malin", "Vi älskar dig Malin" osv. Och då ska vi inte prata om den långa kön till H&M:s autografskrivning. Malin Baryard Johnson är helt enkelt en stjärna.

Jag jobbade som fotograf på årets Sweden International Horse Show och hade också möjligheten att delta på presskonferenser. Jag hade efterfrågat pressavdelningen om en intervju med Malin, och på söndag kväll fick jag den chansen! Trevlig och cool som hon är, dök hon upp i pressrummet och jag hann ställa henne några frågor samtidigt som vi fikade.

Malin Baryard has been my idol since I was a kid. I don't remember exactly when I started following her career, it must've been around the beginning of the 21st century when the Pollux-club were active and internet got more and more usual. And still today she is a big role model for me, even if I myself am a dressage person and get scared when I have to jump a fence over 70 cm haha. And you know what? I'm not the only one who thinks like this. At Sweden International Horse Show you could hear the crowd screaming "Go go Malin", "We love you Maling" etc whenever she entered the arena. And lets not forget to mention the long queue to H&M:s "meet and greet"-event. Malin Baryard is simply a star.

I worked as a photographer at this year's Sweden International Horse Show and had the opportunity to attend at press conferences. I asked the press department if it would be possible to get an interview with Malin, and on Sunday evening I had the chance! Nice and cool as she are, she walked into the press room and I got to ask her a few questions while we drank some coffee.

Malin fick en fjärde placering i fredagens 145 klass! - Malin was 4th in Friday's 1.45 m!

Vad är det största du har uppnått i din karriär?

Det är OS-silver. Absolut. OS är ju liksom det finaste som finns.

What is the greatest moment you've experienced in your career?

The silver medal at the Olympics, absolutely. The Olympics are like the greatest thing in the world.


Du är ju beundrad av massor av små tjejer och större tjejer. Hurdan förebild vill du vara?

Jag är glad av att vara en förebild där jag känner att jag kan vara mig själv. Jag är mig själv väldigt mycket och jag står för det jag gör. Jag är en hästtjej, precis som många av dom som ser upp till mig - precis samma, bara att jag har lyckats komma till en nivå och lyckats i min satsning. Men jag är glad över att jag kan stå för vad jag gör och hur jag behandlar mina hästar och hur jag tränar och allting.

You have lots of fans, both small girls and adults. What kind of role model do you want to be?

I'm very happy to be that kind of role model who is herself. I am very much myself and stand behind the things I do. I'm a horse girl, just like many of those who look up to me - the same, just that I have managed to get to this level and succeeded in my career. I'm very happy about the thing that I can stand behind what I do, how I treat my horses, train them and everything.


Vad tycker du själv av att vara en förebild, en stor idol till alla? Vad tänker du om det?

Det har ju varit så himla länge nu. Jag slog igenom -96 - det är ju 20 år sen. Idag är det en del av vardagen att vara det. Jag vet själv hur viktiga förebilder är, så jag bär min roll med stolthet - absolut. Och jag känner att kan jag ge nån inspiration eller nån riktning i livet eller vad det nu kan vara så är jag jätte glad. Och kan jag bara glädja nån för stunden så är det också väldigt väldigt roligt att få göra det.

How do you like being a role model, a big idol? What do you think about that?

It has been so long now. I started my career back in 1996, it is 20 years ago. Today it is a big part of my every day life to be an idol. I know very well how important role models are, so I carry my role with pride. And if I can give some kind of inspiration in life or what ever it can be, then I'm happy. And if it is just for the moment, even that is great.


Vem har du själv som förebild?

Jag har bl.a. John Whitaker. Jag har haft honom som min stora idol sedan jag var liten till att jag var borta i 2,5 år, till att jag än idag tycker att han är en alldeles fantastisk, både människa och ryttare.

Who is your role model?

Amongst others, John Whitaker. He has been my big idol since I was a kid, back to when I was gone for 2,5 years, and even today I think he is amazing, both as a person and as a rider.



Jag själv kommer ihåg Finland, Helsinki International Horse Show 5 år sen. Du tappade stigbyglarna och kom tvåa - alltså jag kommer ihåg som åskådare den stunden, alltså det var helt otroligt.

Ja det var häftigt. Det var väldigt publikfriande.

I remember Finland, Helsinki International Horse Show, for 5 years ago. You lost your stirrups but still managed to result in a 2nd place - I remember as a spectator that moment, it was crazy.

Yes, it was so cool and big for the audience.


Vad tycker du själv, vad har du för minnen från det? Vad tänkte du under den banan?

Det blev ju… Jag hade ju kunnat… Nej, planen var ju att vinna. Men planen sprack ju helt när jag höll på att åka i backen. Jag hade ju… Min häst får ju panik. Han blir ju jätte rädd för mig som hänger där på sidan, han springer ju sitt och han skenar ju i panik. Som tur var så hänger jag ju på rätt sida, på innersidan vilket gör ju att jag faktiskt kan kravla mig upp. Hade det varit på yttersidan hade det kunnat gå riktigt illa. Men sen det finns ju bara en sak. På nåt sätt så har jag ju tur. Jag lyckas få tag i martingalremmen och drar upp mig, med ren styrka och jag ska bara, jag kan ju inte ramla av. Men jag hann tänka som sagt att nu slår jag ihjäl mig och det går ju så väldigt fort till att jag är upp igen och inga stigbyglar och en häst som är så känslig. Han undrar vad jag höll på med så klart. Men det blev ju väldigt bra till slut ändå, absolut.

What do you remember from that? Was it something special you thought in that moment?

It was... I could've... No, the plan was to win. But the plan went terribly wrong when I was close to fall off. My horse panicked, he got so scared of me hanging there on his side. He just ran, completely out of control. But I got lucky, I was hanging on the right side of the horse, on the inside and I actually managed to crawl back up. If it had been on the outer side of the horse, then it could've gone very bad. But there was one thing, somehow I had luck with me. I reached for the martingale and pulled up, used raw strength - I just couldn't fall off. But yes, I had time to think that now I'm going to hurt myself very bad. It all went so fast, there I was up again on the horse, without any stirrups - on a hosre that is so sensitive. He was wondering what I'm doing. But it went well in the end!


Hur håller du fast i din motivation? Har du nånsin nån svacka?

Absolut. Jag har ju hållit på så himla länge så det kommer svackor ganska ofta. Det kommer framför allt svackor när jag har en dålig helg. Jag har varit borta 4-5 dagar från hemmet och familjen och så går det dåligt. Då känner man så där att det här var ju helt meningslöst, jag hade kunnat vara hemma och gå på fotbollsmatch med sönerna. Men sen kommer man hem och så går det nån dag och sen så är man på hugget igen och sen så har man en bra, en bra tävling och då vänder det ju. Nu har jag ju väldigt fina hästar och det gör att det är väldigt roligt.

How do you hold on to your motivation? Do you ever have a bad day?

Of course! I've been doing this for so long now that there are bad days. Especially if I have had a bad weekend. I've been away from home and my family for 4-5 days, and then it happens, I have a bad day. At that moment I'm thinking that this is insane and useless, I could've been home and gone to a football game with my boys. But then I come home, a few days go by and then I'm back again, have a good competition and then it's all good again. And of course, I have very nice horses and that makes my day.


Vilken är din favorit? Att du har liksom ett band med hästen.

Det måste man ju ha med allihopa. Utav dom två jag har här så Cue Channa har jag bara haft i inte ens 11 månader så hon är fortfarande ganska ny. Men vi har gjort otroligt mycket ihop och mycket stort och vi har varit tvungna att bonda väldigt fort för att nå dit jag ville nå. Och det gjorde jag ju. Vi har ju ett väldigt speciellt band och sen den andra hästen har jag haft sedan hon var 5. Sen har jag ju lärt henne allt hon kan och det blir ju också ett speciellt band. Man har ju ett speciellt band med alla dom, man tycker om alla hästar. Är det nån häst man inte tycker lika mycket om även om man älskar alla hästar, men då är det oftast att man inte passar ihop. Det är inget man fortsätter med ändå utan då bär det till en ryttare som passar bra och har den personkemin som passar.

Which one is your favorite? One that you have a bond with.

You have to have a bond with every horse. From those two I have now, I have had Cue Channa for about 11 months so she is still quite new for me. But we've done lots of things together, many big things which we couldn't have done without bonding so quickly. I had big goals with her and now we've reached them. We have a special bond with her. And then the other horse, I've had her since she was 5 years old. I've teached her everything she can, and that makes our bond special. You have a special bond with every horse because you like all your horses. If there is a horse you don't click that good with (even if you love all horses), it is just that you aren't a good fit. That isn't anything you keep holding on to, so you find a rider that has the right chemistry.


Hur mår Tornesch då? Var är han nu?

Han är hos sin ägare och rids av dottern i familjen.

How is Tornesch? Where is he now?

He is with his owner and the daughter rides him.


Tre tips för en ung tjej som vill, eller tävlar lite på lokal nivå, vill komma högre?

Tre tips… Det finns så mycket tips. Jag tror som jag alltid har sagt att det är väldigt viktigt att ha bra hjälp. Jag tycker personligen att det är jätte bra att åka iväg, försöka få ett jobb eller åka och träna eller vad det nu än är. Komma iväg, allra helst utomlands och även om man inte ska bli en stor stjärna så har man ändå fått en riktigt bra livserfarenhet. Bo i ett annat land, en annan miljö. Men som sagt, bra hjälp är väldigt viktigt, att man har en bra tränare, mentor och människor runt omkring sig som kan, att man vågar fråga. Och det handlar inte bara om att rida bra utan det är så mycket som ska till också för att man ska kunna lyckas hela vägen.

Three tips for a young rider who wants to get better?

Three tips... There is so much of them. I believe that it is very important to get good help. And I think personally that it is good to go away for a while, try to find a job or go training somewhere or whatever it is. Just get away from your comfort zone, abroad if you can - even if you are not going to be a big star, you still get a good life experience. Live abroad in a different environment. But as I said, it is important to have good help - a good trainer, a mentor and people around you who can help you. And it is important that you dare to ask them! And the main thing isn't just to be a good rider, there is so much more to it so that you can make it all the way.

Hur blev du en ryttare? Hur blev du hästbiten?

Jag har två storasystrar som började rida innan mig och det blev automatiskt så att jag fick följa med på ridskolan. Jag fick börja rida på ridskola och dom slutade efter ett tag men jag blev helt fast på ridskolan redan. Så det är typiskt hästnörd.

How did you become a rider? How did you get "the horse flu"?

I have to bigger sisters who both started riding before me. So it was kind of an automatic thing that I followed with them to the barn. I started riding at a riding school, and even if they stopped riding after a while, I continued and was completely hooked. So it is typical behaviour of an equine nerd.


Efter intervjun ställde Malin upp för en obligatorisk selfie, så klart. Tack Malin för den härliga pratstunden och lycka till!

2 dec. 2016

SIHS Diary - Thursday-Friday


Ajattelin kertoa teille SIHS-viikonlopusta näin päiväkirjan muodossa niin pääsette vähän kärryille mitä viikonlopun aikana tapahtui. Näitä postauksia tulee yhteensä kolme, sillä mulla on julkaistavia kuvia niin syntisen paljon ja ihan sikana kerrottavaa! Kaikkea en toki voi täällä julkaista sillä tuntuisi vähän väärältä laittaa yhteen postaukseen sata kuvaa, mutta Facebookista voi vakoilla sitten vähän enemmän jos haluaa nähdä lisää kuvia. :) Otsikot ovat raflaavasti kansainvälisessä muodossa, lupasin nimittäin tehdä nämä postaukset kahdella kielellä - tällä kerralla englanniksi, erään tanskalaisen lukijani toiveesta. Englanti ei tosiaankaan ole äidinkieleni ja teksti varmasti vilisee virheitä, joten nipottajat voivat jättää ne osiot lukematta. ;)

It felt like a good plan to write a diary about SIHS, this way you can get a grip of what happened during the most amazing weekend of the year. There will be a total of three posts, I just have so much photos to show you and so much to tell! Unfortunately I can't show everything here because then it would just be a hundred photos in one post, so if you want to see more go check out my Facebook. One lovely reader from Denmark asked me if I could sometimes write in English, so here you go! I hope you understand that English isn't my native tongue, so if you want to nag about mistakes or anything, please don't read any further. ;) 

Issikoita perjantai-iltana - Icelandic horses at Friday night

Oma SIHS-rykäisyni alkoi jo torstaina, jolloin olimme ostaneet ystäväni kanssa liput Action Nightiin. Tämä näytös on meidän suosikkimme, sillä luvassa on kenttäratsastusta! Tarkemmin sanottuna kenttäratsastuksen maastokoe halliolosuhteissa. Tämä on kolmas vuosi jolloin SIHS:ssä nähdään kenttäratsastusta, ja meno on ollut joka vuosi ihan mieletön. Musa pauhaa täysillä, yleisö on ihan messissä ja ratsukot panevat parastaan. Torstai-illan muu ohjelmatarjonta on mielestäni aika tylsää ja sen ajan voi käyttää shoppailuun - parhaita tuotteita on silloin vielä hyvin jäljellä. Tosin shoppailemaan kannattaa tulla heti ovien avautuessa, voin kertoa ettei pari tuntiakaan riitä koko expon perusteelliseen kiertämiseen ja siihen päälle vielä tallialue.

My SIHS-experience started on Thursday. We bought tickets for the Action Night with my friend. This evening is our favorite because there is indoor eventing on the program! Or well, the cross country part of it. This is the third year in row when there is eventing in SIHS and it has been awesome every year. The music is on, the crowd is amazing and the equipages are doing their best. Other than that I think the program for Thursday evening is a bit lame, but it is the perfect opportunity to go shopping in the big exhibition area when there still are lots of products to buy before anyone else. ;) The best tip is to go shopping when the doors open, you can easily spend hours and hours there without getting tired (or well, maybe your feet get tired), and there is also the stable area to see.


Yllä on video missä ratsastaa Sara Algotsson Ostholt hevosellaan Reality. Katsomoon esteet eivät näytä ihan niin pelottavilta, mutta kisojen jälkeen avautuvassa "Arena Partyssä" yleisö pääsee areenalle tutkimaan esteitä ja voin kertoa, että esim. tuo okserin ja "reiän" välissä oleva puu/risueste on reilu 2 m leveä.

Here you can watch a video where Sara Algotsson Ostholt rides her horse Reality. The fences doesn't look that big when you are watching from above, but the crowd could go down to the arena after the competition and believe me when I tell you that some of the fences were over 2 meters wide...

Torstaina ei ollut vielä kameraa mukana! Fanityttönä jonottamassa yhteiskuvaa... ;)
Ja yhteiskuva yksilökisan voittajan Elizabeth Powerin kanssa!

Torstaina olin kotona puoli yhden aikaan ja sen jälkeen oli oikein sopivaa herätä aamulla töihin 5.30. Koukkasin töiden jälkeen valokuvausliikkeen kautta noutamassa varaamani objektiivin, ja lähdin siitä Friendsille. Tosiaan vuokrasin tätä tapahtumaa varten Canon EF 70-200/2,8L II USM-objektiivin, jolla on uutena hintaa 22 000 kruunua. Just nyt multa ei löydy sellaisia rahoja joten on ihan mahtavaa, että tällainen vuokrauspalvelu on olemassa! Ja kuten epäilinkin, rakastuin tähän objektiiviin heti ensiotokselta. Ihan MIELETÖN valovoima ja terävyys, wou. Tämä on kyllä ihan pakko saada!

I was home after midnight and had to wake up to work at 5.30 AM. That sucked really hard! :D I visited a photography store after work and picked up an objective I'd reserved and then I headed straight to Friends. I rented an objective for this show, Canon EF 70-200/2,8L II USM which costs 22 000 SEK. I don't have that kind of money right now so it is really nice that there is this kind of rent service available! And as I had feared, I fell totally in love with the objective. Such light, such sharpness, wow. I just have to get one of my own...

Tähän messualueeseen ei tunti riitä! - It is impossible to go through the whole exhibition area in one hour!
Bertram Allen - Molly Malone V
Bertram Allen - Molly Malone V

Perjantai-illan pääluokkana ratsastettiin CSI4* esteratsastuskilpailu 145 cm korkeudella. Luokassa oli 18 osallistujaa, joista yhdeksän ruotsalaista. Oli kyllä ilo huomata miten yleisö oli mukana ja tsemppasi kaikkia! Sitä ratsastajat täällä SIHS:ssä usein kiittelevät, että yleisö on ihan mahtava. :) Varsinkin John Whitaker sai yleisöltä raikuvat aplodit ja olisitte kuulleet sen huudon kun hän teki yhdessä Argenton kanssa virheettömän radan!

On Friday night it was time for CSI4* Two Phases Special 1.45 m with 18 contestants. Nine of them were Swedes! It was so nice to notice how engaged the public were and cheered on everybody. This is one of the things the international riders like about SIHS, that the crowd is amazing. :) Escpecially John Whitaker got standing ovations, you should've heard the cheers and screaming after he and Argento did the round without any faults.

Malin Baryard Johnsson - H&M Cue Channa 42
Malin Baryard Johnsson - H&M Cue Channa 42
Objektiivi kävi aika pian tutuksi ja kuvasin rataa muutamasta eri kohdasta. Otos otokselta vakuutuin yhä enemmän objektiivin mahtavuudesta eikä yhtään hävettänyt seistä siellä mm. Roland Thunholmin vieressä, joka on yksi Ruotsin tunnetuimmista ja 26:n vuoden kokemuksellaan varmasti yksi kokeneimmista ratsastusurheiluvalokuvaajista.

I got used to the objective quite fast and took photos from some different places around the court. It didn't take long for me to admit that the objective is totally superior, and I didn't feel ashamed at all when I stood next to one of Sweden's well and wide known equine photographer. With his 26 years shooting on international level Roland Thunholm must be one of the most experienced photographers in this business!

Peder Fredricson - H&M Flip's Little Sparrow

Tämä oli tosiaan ensimmäinen kertani kun olen kuvaamassa aluekisoja isompaa tapahtumaa. Pressihuoneessa oli tosi hyvä tunnelma, kaikki tapaamani ihmiset tosi mukavia, kuvaajille oli varattu juotavaa, leivoksia ja hedelmiä, screeneiltä pystyi seuraamaan tapahtumaa ja tiedotus oli hoidettu tosi hyvin. Tutustuin erääseen valokuvaajaan jota olen seurannut jo pitkään ja joka on nuoresta iästään huolimatta menestynyt hevosvalokuvauksen saralla todella hyvin, Denise Landerberg. Mikäli et jo seuraa häntä esim. Instagramissa tai Facebookissa, nyt on aika, hopihopi! Hän on kyllä yksi taitavimmista hevoskuvaajista keitä tiedän. Täältä löytyy juttu Denisestä Hasselbladin sivuilta. :)

This was my first time shooting something bigger than the local competition. There was such a nice atmosphere in the press room! Everyone I met was super nice, there were drinks and snacks for us photographers, you could see the show from screens and all the info were very well delivered. I met one young photographer who I've followed for some time. Despite her young age she is very well accomplished and known - Denise Landerberg. If you aren't already following her, go and do it now! Instagram and Facebook. She is one of the best equine photographers I know. Here is an article about Denise on Hasselblad's website. :)

Olivier Philippaerts - H&M Forever D Arco Ter Linden
Douglas Lindelöw - Zacramento

John Whitaker - Argento

Se miinus kuvaajana olemisessa on, että ei ihan pääse siihen samaan fiilikseen mitä katsomossa. Sitä on niin mukana tunnelmassa katsomossa istuessa, kun kaikki keskittyminen on rataa suorittavassa ratsukossa. Kamera kädessä täytyy kuitenkin keskittyä muihinkin asioihin ja näin jää se tietty jännitys"kick" saamatta. Mutta siinä radan vieressä seisoessa ja kameran etsintä tarkentaessa tajusin, että tämä on ehdottomasti mun paikka - radan vieressä kuvaajana. Olo oli niin kotoisa, kamera kädessä ja ainut asia mitä tarvitsi ajatella tai mihin keskittyä oli kuvattava ratsukko. Mulla on niin paljon suunnitelmia ja tavoitteita ensi vuodelle, mutta niistä lisää sitten kun on sen aika. Oon vähän sellainen, etten hirveästi uskalla puhua asioista ennen niiden varmistumista ettei sitten harmita jos kaikki menee mönkään. ;) Don't jinx it!

There's of course some downsides being a photographer at a show. You can't really get in the same feeling you have when sitting in the stands where you are living every moment and breathing every minute of the competition. But when you have a camera in your hands and have to focus on other things than just following the rider, you loose some parts of the excitement "kick" you get as a spectator. But as I was standing by the court with my camera I realized that this is the right place for me to be - taking photos. I felt like home, the camera in my hand and the only thing I had to think of or what to focus on was the horse. I have so much plans and goals for next year but I'll tell you about them when it is time! I don't like to talk about things before they are sure, that way I don't get disappointed if things don't go like I want them to. ;) Don't jinx it!

Helena Persson - Bonzai H
Helena Persson - Bonzai H
Tää on mun lempikuva koko viikonlopulta! - This is my favorite photo from the whole weekend!
The Winner, John Whitaker and Argento!

Perjantain 145 cm luokan voitti tosiaan John Whitaker ja Argento. Muistaako nuorempi sukupolvi enää Miltonia? :) Olin itsekin ihan kakara (vauva :D) Miltonin parhaimpina vuosina, mutta muistan lapsena ihailleeni siitä painettuja julisteita ja tuoreena hevostyttönä joskus 96-97 keränneeni siitä kaikki mahdolliset lehtileikkeet ja jutut. Tässä Milton Tukholmassa vuonna 1990! Se siitä nostalgiasta... :)

SIHSin palkintojenjaossa on jotain aivan erityistä. Livgardetin (Googlen kääntäjä tarjoaa sanaa "Henkivartiorykmentti", toimiiko se käännös?) saattaa voittajan sisään areenalle ja jokaisen palkitsemisen jälkeen ratsastajat puhaltavat torvistaan fanfaarin ja sen jälkeen valkoinen parivaljakko laukkaa voittajan kanssa areenan ympäri. Olen vähän tällainen herkkis, joten meinaan joka kerta liikuttua tästä ihan sikana. :D

The winner of Friday's 1.45 m round were John Whitaker and Argento. Does anybody from the young generation remember Milton? :) I myself was a kid (or a baby) when Milton had his bets years but I remember how I adored every poster about him. And when I was a little horse girl during years 1996-1997 I collected every newspaper article about him! Here is a video of Milton in Stockholm in 1990. Enough of the nostalgy... :) 

There's something special about the price giving seremony in SIHS. The Swedish Livgardet (Royal Guards) escorts the winner in to the arena. After they have given the prices the Livgardet blows their horns and then a white pair of horses gallops around the arena with the winner. I'm very a very sensitive person so I really have to push myself so I don't start crying. :D



4th place, Malin Baryard Johnsson - H&M Cue Channa 42




Kaikkien SIHS-kuvien muokkaamisessa on mennyt ikä ja terveys (=tämä koko kulunut viikko) ja mulla on vielä sunnuntain kuvat tekemättä. Lisää juttua ja kuvia on siis vielä tiedossa, ja ainakin Malin Baryardin haastattelu, sekä paljon muuta - mitä nyt ehdin kaiken muun lomassa! :) Aika menee niin nopeasti ja meidän muuttokin on jo kahden viikon päästä. Loppuvuosi on töissä aina kiireistä aikaa ja näin ollen blogille ja valokuvaamiselle jää vähemmän aikaa. Joten jos blogi tuntuu hiljaiselta, niin seuraathan meitä Instagramissa (ridelovelaugh) ja Snapchatissa (rossew)? :) 

I have so many photos from SIHS that I still haven't edited the photos from Sunday, even though I have been editing all week! So there is much more to come, and at least one interview with Malin Baryard - and lots of other things! :) Time flies by so fast and we're moving houses in a couple of weeks, so the rest of the year will be very busy for me and there wont be that much time for the blog and photographing. If you think the blog is getting too quiet, remember to follow us on Instagram (ridelovelaugh) and Snapchatissa (rossew)! :) 

Ruotsin ainut KFPS:n hyväksymä jalostusori Wobke 403 - The only KFPS approved stallion in Sweden, Wobke 403