25 aug. 2016

TBT: So much love!

Mä en sitten koskaan kyllästy katsomaan vanhoja kuvia ja vertaamaan niitä uusiin. Niin hyvässä kuin pahassa... Jos vaikka katson kymmenen vuotta vanhaa kuvaa itsestäni, en voi olla näkemättä kaikkia niitä ryppyjä ja kertyneitä kiloja. ;) Sanotaan ajan olevan pahin vihollinen, mutta hevospiireissä se on kyllä hyvä ystävä. Ainakin silloin kun on mahdollisuus käyttää aika hyödyksi ja hevonen pysyy terveenä. Julkaisin aiemmin keväällä samanlaisen postauksen ja koska pääni lyö tyhjää ja olen vielä kaiken lisäksi täysin mielikuvitukseton (sekä Maaiken lumoissa), tässä olisi taas ennen-jälkeen kuvia. En vain pääse yli siitä miten upea hevonen Maaike on! Epäselvyyksien välttämiseksi, ensimmäinen kuva on tuore tältä kesältä ja alempi kuva on viime vuoden toukokuulta. ;)

Sanokaa ettei mun tarvitse ikinä riisua näitä vaaleanpunaisia sydänlaseja silmiltäni?

Jag tröttnar aldrig på att titta på gamla bilder och jämföra dom med nya. I gott och ont... Om jag ser en tio år gammal bild på mig själv, ser jag typ bara alla rynkor och extra kilos som har dykt upp. ;) Och man säger att tiden är den värsta fienden, men bland hästar är det en god vän. Åtminstone i det fallet att man har turen på sin sida, hästen håller sig frisk och man lyckas utnyttja tiden väl. Jag publicerade tidigare i vår ett liknande inlägg, och bara för att jag inte har någon som helst fantasi (och är helt förälskad i Maaike), så här är några före- och efter bilder. Jag kan bara inte släppa det hur fin häst Maaike är! Och för att inte skapa några missuppfattningar, så den första bilden är alltså från sommar och nedre bilden är från maj förra året. ;)

Säg till mig att jag aldrig behöver ta av mig dessa rosa hjärtformade glasögon?


Voi miten pitkään me tuskailimme Maaiken keskiravin kanssa... Kun ei se vaan jaksanut kantaa itseään. Enkä minä osannut istua siinä. Ja sitten kevätkauden viimeisissä kisoissa me repäistiin keskiravista 6½ - ei toki mikään erinomainen arvosana, mutta iso asia meille kun aiemmissa kisoissa olen tuskin saanut esitettyä koko liikettä. Syksyllä tavoitteena saada keskiravista vähintään seiska. ;)

Om ni skulle veta hur länge vi har försökt få fram den perfekta mellantraven... Förut hade hon inte styrkan att bära sig i den, och jag kunde inte sitta alls ner i den. Och sen i sista tävlingen för våren så fick vi en 6½ av mellantraven - dock ingen suverän siffra, men bra för oss då vi knappt har kunnat visa den i de förra tävlingarna. Nu på hösten är målet att få minst en sjua av mellantraven. ;)


Mites sitten tää Maaiken laukka? Tai kaulan lihakset? Tuskin tarvitsee sanoa enempää. Ja ne vaaleanpunaiset lasit pysyvät edelleen tiukasti päässä. ;) T. Heppa_f4n1_97 (ja joo, tiedän että ysiseiskat ovat kohta 20-vuotiaita mutta 2000-luvulla oli asiat toisin)

Och vad säger ni om Maaikes galopp? Eller hennes halsmuskler? Jag behöver nog knappast säga mer. Och mina rosa glasögon, ja dom har jag fortfarande på mig. ;) Mvh. Häst_f4n_97 (och ja, jag vet att nittisjuor är snart 20 år gamla, men på 2000-talet så var det andra puckar)

23 aug. 2016

Tärkeät oivalluksen hetket

Olen ratsastanut Deellä nyt neljä kertaa sen laidunloman jälkeen ja se on kerta kerralta parempi! Ensimmäinen ratsastus oli vähän huono hetki ottaa ratsastuskuvia ja nyt se on tuntunut niin hyvältä, että pitäisi saada jotain vertailukelpoista materiaalia jota verrata näihin kuviin. :) Eka kerta oli aika kevyt perus ratsastus, Dee tuntui loman jäljiltä vähän voimattomalta ja etupainoiselta. Toisella viikolla se oli vähän parempi, mutta en tehnyt mitään perustyöskentelyä kummempaa.

Viime viikolla nämä ahaa-elämykset sitten alkoivat.

Alkuverkka Deen kanssa on aika mielenkiintoista. Sillä on ihan hirveän kiire - käynnissä se harppoo menemään kuin pikajuna niin kauan kuin annat sille pitkät ohjat. Käppäilyn jälkeen se jaksaa hetken keskittyä, jolloin lyhennän ohjat ja teen esim. voltteja ja pysähdyksiä. Käyntiosuuden jälkeen Dee alkaa jo aavistamaan, että kohta alkaa action ja se malttaa juuri ja juuri mennä kevyttä ravia. Verkkaan yleensä kevyessä ravissa muutaman minuutin molempiin suuntiin - teen eri kokoisia kahdeksikkoja ja ympyröitä sekä hidastan ja lisään ravia. Mutta sitten kun pikku herra on vertynyt ja päässyt vauhdin makuun, niin seuraavassa ravisiirtymisessä hän ei enää haluakaan ravata vaan silloin on joko laukan tai pomppimisen aika. Tässä vaiheessa on parasta antaa Deen laukata muutama kierros maneesia ympäri, välillä antaa ohjaa ja välillä ottaa kiinni ja istuu satulaan. Tämän jälkeen myös Deen pääkoppa on valmis treeniin! :D

Mutta niin, siitä viime viikosta.

Suosikkiliikkeeni, avo- ja sulkutaivutus tekivät come backin. Harrastimme näitä ahkerasti Topangan kanssa ja ne olivat sen bravuuriliikkeet, mutta Maaiken kanssa niiden treenaaminen on jostain syystä jäänyt muutamaa satunnaista avotaivutuskoukeroa lukuunottamatta. Täytyy senkin kanssa tehdä tätä treeniä mitä Deen kanssa, tosi hyvä ja hyödyllinen! :) Teen yleensä avotaivutuksen pitkällä sivulla peiliä kohti, jotta näen miten paljon/vähän hevonen asettuu ja poikittaa. (Huomaattehan mun erinomaiset pedagogiset taidot ja oikeaoppiset selitystermit... ;)) Olen saanut monta kertaa noottia valmentajalta siitä, että taivutan hevosta avossa liikaa. Peilit ovat siis paras ystäväni! Hyvän avopätkän jälkeen myötääminen ja suoristus ennen kulmaa (minkä läpi hevonen taivutetaan ja suoristetaan). Lyhyen sivun keskeltä kääntö keskihalkaisijalle ja sulkutaivutus takaisin uralle. Sama toiseen suuntaan. :)

Dee yllätti ja suoriutui molemmista tehtävistä kelvollisesti kaikissa askellajeissa, jopa laukassa. Laukassa tosin sulku ei ollut mikään gp-radoille yltävä liike (ei edes aluekisoihin) ja mentiin ehkä lähinnä suoraan kohti pitkää sivua, mutta Dee yritti ehdottomasti parhaansa ja onnistuin jopa ylläpitämään vastalaukan seuraavan lyhyen sivun läpi. Estehevosena se vaihtaa laukan välillä vähän liiankin helposti, joten olen aina tyytyväinen onnistuessani vastalaukassa! :D

Tänään Dee oli alkuratsastuksessa ihan mielettömän kuuma ja melkein hyppi pystyyn kun ei saanut lähteä heti käynnin jälkeen laukkaamaan. Perus. :D Mietin jo ettei tästä tule tänään yhtään mitään, mutta jälleen kerran annoin sen laukata hetken aikaa ja jatkettiin sitten töitä jolloin Dee oli ihan eri tunteella mukana touhussa. Jännä hevonen! Jatkoimme vähän samalla teemalla kuin viime viikolla, mutta vaihdoin sulkutaivutuksen pohkeenväistöön - helpompi liike Deelle. Se oli ihan mielettömän hyvä, ravi oli todella ryhdikästä ja voimakasta mutta samalla Dee pysyi rauhallisena - tällaista tunnetta en ole vielä saanut sen kanssa aiemmin. :)

Kolme kertaa avoa ja pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa molempiin suuntiin, sitten välikäynti. Olen aika tarkka siitä, että hevonen saa levätä tehtävien välissä ja koitan myös muistaa myödätä ja kiittää hevosta äänellä heti kun se tekee oikein. Varsinkin tällaisen nuoren kanssa se lepo ja paineen poistaminen on paras kiitos! :)

Laukassa Dee oli hieman hätäinen, joten halusin vain saada sen pyöreäksi ja takaosa kunnolla alle. Tein aina pari pääty-ympyrää, josta pitkälle sivulle, muutama kierros keskiympyrällä jne. Tein välillä loivan asetuksen ulos päin ja sitten sisään, sisäpohkeen ympäri. Ei mennyt kauaa kun päässäny syttyi lamppu ja muistin jotain kevään valmennuksesta - älä jää ulko-ohjaan roikkumaan asettaessasi sisään! Olen vähän liiankin kunnollinen pitämään ulko-ohjan tuen, mutta välillä on hyvä päästää irti. Ei mennyt kauaa kun Dee laukkasi pyöreänä ja rentona myös oikeaan, vaikeampaan suuntaan. :)

Täällä siis yksi kouluvalmennuksen tarpeessa oleva tyyppi... Deen tallilla on vakipäivinä (täynnä) kouluvalmennukset ja mulla taas ei ole nimettyä vakipäivää vaan mennään molempien aikataulujen ehdoilla, mutta yritän nyt kärkkyä peruutuspaikkoja aina tilaisuuden tullen. Mulla olisi yksi kaveri joka voisi pitää meille tunteja silloin tällöin, mutta tällä tallilla ei muiden kuin nimettyjen valkkujen pitämiä tunteja katsota hyvällä joten en tiedä, se tuskin onnistuu. Äh, kunhan tässä nyt avaudun ja yritän selitellä.

Ei mulla muuta. :D


21 aug. 2016

Norway - Trolltunga + road trip



Idea road tripistä Norjaan syntyi viime kesän Sardinia-matkan jälkeen. Etelä-Euroopassa on ihana käydä, mutta meillä on täällä Pohjoismaissa niin hienoja paikkoja! Ja Norja vei sydämeni. Haluan ehdottomasti tehdä samanlaisen matkan uudestaan, vaikka jo heti ensi kesänä.

Tukholmasta Osloon ajaa noin 7 h. Me pysähdyimme syömään lounasta Örebrossa ja olimme perillä Oslossa alkuillasta. Nukuimme yön aivan mielettömän ihanassa hotellissa, Saga Hotel Oslo, mikä sijaitsi reilun kilometrin päässä Oslon keskustasta hieman rauhallisemmalla alueella. Tässä hotellissa hinta ja laatu kohtasivat, palvelu oli hyvää, huone todella hieno ja aamiainen mieletön. Ehdottomasti tämän reissun paras yöpaikka.

Oslosta matka jatkui kohti Oddaa ja Trolltungaa, mikä oli road tripin pääkohde. Norjassa välimatkat eivät ole kilometreissä katsottuna kovin pitkiä, mutta tiet ovat pieniä, kapeita ja mutkaisia joten ajallisesti matkat kestävät kauan. Esimerkiksi Oslosta on Oddaan reilu 300 km mikä tarkoittaisi ruotsalaisella moottoritiellä ehkä reilun parin tunnin ajoaikaa, mutta Norjassa tämä sama matka kestää viisi tuntia.

Me pysähdyimme syömään lounasta Notoddenissa ja kävimme turisteilemassa katsomassa Heddalin vanhaa sauvakirkkoa. Ajoimme siitä suoraan Oddaan. Maisemat ovat matkan varrella aivan mielettömän upeita, joten matkaan saa kulutettua ihan helposti muutaman extratunnin kun on pakko pysähtyä joka paikassa ihailemaan näköalaa, vuoria ja vesiputouksia.

Tanken av en road trip till Norge föddes efter vår resa till Sardinien förra sommaren. Det är jätte härligt att åka till södra Europa, men varför inte resa här i Norden där det också finns helt underbara ställen! Och Norge stal mitt hjärta helt. Jag vill absolut åka tillbaka dit och göra en liknande resa, kanske redan nästa sommar.

Det tar ca sju timmar att köra till Oslo från Stockholm. Vi stannade för att äta lunch i Örebro och var framme i Oslo på kvällen. Vi övernattade på ett helt underbart hotell, Saga Hotel Oslo. Den låg drygt en kilometer från centrum, på ett lugnt och fint område. Det var absolut ett prisvärt hotell, servicen var jätte bra, rummet super fint och frukosten helt kanon. Helt klart det bästa stället vi övernattade på under den här resan.

Efter Oslo styrde vi mot Odda och Trolltungan som var huvudmålet för den här resan. Kilometervis är körsträckorna inte så jätte långa i Norge, men vägarna är smala och krokiga så det tar längre tid att köra än vad man är van vid. Tex från Oslo till Odda är det lite över 300 km vilket skulle betyda på en svensk motorväg ca 2 timmar körning, men i Norge tar samma sträcka ca fem timmar.

Vi stannade för lunch i Notodden och efter det tog vi en turisttur i en gammal stavkyrka i Heddal. Och därifrån körde vi raka vägen till Odda. Utsikterna längs vägen var magiskt vackra, så man kan lätt räkna med några extra timmar för det är nästan ett måste att stanna lite då och då för att titta på utsikten, bergen och vattenfall.

Perillä Skjeggedalenissa / Framme i Skjeggedalen

Tie ylös Skjeggedaleniin Oddasta on T-O-D-E-L-L-A kapea ja sinne on kielletty ajaa asuntoautolla (tai muulla isolla kulkuvälineellä). Tottakai joku idiootti turisti lähti uhmaamaan kieltoa ja siinä oli sitten kymmenen muuta pikkuautoa pulassa jonossa kun kukaan ei mahtunut ajamaan toisensa ohi...

Olimme perillä puoli kymmenen aikaan illalla ja alkuperäisenä suunnitelmanamme oli ottaa tavarat messiin, kiivetä ensimmäinen nousu siinä illan aikana ja yöpyä vuorella. Mutta pimeä oli jo laskeutumassa joten näimme parhaaksi nukkua autossa ja lähteä matkaan aikaisin aamulla. Vuorokauden pysäköintimaksu oli muistaakseni noin 400 kruunua. Parkkipaikalta löytyi asialliset, joskin hieman haisevat vessat... :D Telttailu oli kielletty, mutta alueelta löytyy muutama motelli jos ei autossa nukkuminen innosta.

Matka ylös Trolltungalle on 11 km/suunta, yhteensä siis 22 km ja ajallisesti tuohon saa kulutettua mitä tahansa kahdeksasta tunnista ylöspäin. Kannatta aloittaa nousu mahdollisimman aikaisin. Me lähdimme matkaan kahdeksan aikaan. Olisin halunnut aloittaa kiipeämisen jo seiskalta, mutta aamupalan valmistus venähti hieman - munien keittäminen ei suju ihan niin nopeasti retkikeittimellä. ;)

Vägen upp från Odda till Skjeggedalen är V-Ä-L-D-I-G-T smal och det är faktiskt förbjudet att köra upp dit med en husbil (eller nån annan typ av stort fordon). Och såklart var det nån idiot turist som trotsade förbudet med sin husbil och där var vi, tio st små bilar som inte kom nånstans åt något håll pga av att husbilen blockerade hela vägen.

Vi var framme halv tio på kvällen. Från början hade vi tänkt ta med våra saker, klättra den första stigningen under kvällen och sen övernatta uppe på berget i tält. Men det började snabbt bli mörkt så det bästa alternativet var att sova i bilen och sen dra iväg tidigt på morgonen. Om jag minns rätt så kostade det 400 kr att parkera ett dygn där. Det finns helt ok, dock lite stinkande, toaletter på parkeringen. :D Det är förbjudet att tälta i området, men jag såg några motell man kan sova på om man inte är så jätte taggad av att sova i bilen.

Enkel väg upp till Trolltungan är 11 km, så totalt är det en vandring på 22 km. Tidvis tar det vad som helst från 8 timmar och uppåt och det smarta är så klart att börja vandringen tidigt på morgonen. Vi började gå kl åtta, men jag kulle velat börja redan sju om det inte vore för att det tog längre tid än beräknat att göra frukost - det går inte så snabbt att koka ägg på ett stormkök. ;)


Vaellus alkaa todella rankalla osuudella. Jos olet ikinä tampannut Stairmasterilla (porraskoneella), tiedät millaisen hien sillä saa päälle jo viidessä minuutissa. Ensimmäinen kilometri on jyrkkää nousua suoraan ylöspäin, kivisiä portaita pitkin. Siinä tuli kyllä aika sopivasti hiki. :D Kiviportaiden jälkeen on ehkä vajaa kilometri tasaista etenemistä, minkä jälkeen tulee toinen aika jyrkkä ja pitkä nousu. Tämän jälkeen eteneminen on suht helppoa, mutta maasto on silti aika vaikeakulkuista. Mutaa on TODELLA paljon joka paikassa ja reitti on kivinen. Jossain vaiheessa ei jaksa enää välittää mudasta ja loiskii vain menemään märistä sukista ja mutaisista kengistä huolimatta.

Suosittelen hankkimaan kunnon vedenkestävät vaelluskengät. Vaatteet on myös hyvä olla kunnolla vedenkestävät mutta hengittävät, ja kerrospukeutuminen on pop! Itselläni oli juoksitrikoot ja niiden päällä verkkarit, tekninen pitkähihainen paita, fleecetakki ja sadetakki. Ja juoksukengät = ei hyvä.

Me etenimme hurjaa 2-3 km tuntivauhtia ja vaellus oli oikeasti RANKKA. Mutta ai että niitä maisemia! Ja vuoristopuroissa virtaava vesi oli aivan mielettömän hyvää. Ensimmäiset 3-4 h meillä oli tuuria sään kanssa, mutta sitten saapui sade ja loput 4 h satoikin kaatamalla. Ensimmäisenä ollut kiviportaiden nousu oli paluumatkalla jopa pahempi sillä polku muistutti lähinnä mutaista vesiputousta ja reidet olivat sen verran hapoilla, että välillä oikeasti hirvitti. Päästyämme alas oli päällimäisenä tunteena kiitollisuus siitä, että olemme hengissä. :D Haha... Ja ajoimme siitä suoraan syömään ylihintaista, super rasvaista pizzaa eikä mikään ole koskaan maistunut niin hyvältä. ;)

Vandringen börjar direkt med en ganska tuff sträcka. Om du någonsin har trampat på en Stairmaster (trappmaskinen), så vet du hur svettig man blir efter fem minuter på den. Den första kilometern var brant klättring uppåt längs stentrappor av olika höjder. Och man blev lagom svettig ganska fort. :D Efter stentrapporna var det nån kilometer av ganska platt mark, och efter det kom en till brant och lång stigning. Efter det är det ganska lätt, men terrängen är ganska svår. Det finns JÄTTE MYCKET lera överallt och det är stenigt. Efter ett tag, några timmar, så slutar man bry sig om leran och plaskar iväg utan att bry sig om blöta strumpor och leriga skor.

Jag rekommenderar att skaffa vattentäta vandringsskor. Och klädseln bör vara vattentät men ändå så att den andas. Jag hade på mig tights och mjukisbyxor, en teknisk långärmad tröja, fleecejacka och regnjacka. Och löparskor = inte bra.

Vi gick ca 2-3 km i timmen och vandringen var väldigt tuff. Men alltså utsikterna, så vackert! Och vattnet i bergsbäckarna är så gott. Dom första 3-4 timmarna hade vi tur med vädret och uppehåll, men dom sista fyra timmarna spöregnade det konstant. Dom stentrapporna vi hade klättrat upp i början var ännu läskigare på vägen neråt, det liknade mest ett vattenfall av lera och man hade hyfsat träningsvärk i låren. När vi var nere tänkte jag först på hur lycklig jag är att jag överlevde det. :D Haha... Och sen körde vi raka vägen till en resturang för att äta äcklig flott pizza i överpris, och inget har någonsin smakat så gott som det. ;)


Cafe Felicia, Notodden

Oddasta matka jatkui 11 km pitkän tunnelin läpi Jondaliin, josta menimme lautalla yli Tørviksbygdiin ja ajoimme siitä Norheimsundiin jossa yövyimme hotellissa, Thon Hotel Sandven. Jos se vaelluksen jälkeinen pizza maistui parhaalta ikinä, niin nukuin varmaan parhaimmat yöunet ikinä siinä hotellissa. :D 

Aamulla matka jatkui taas ja koukkasimme katsomaan lähellä sijaitsevaa isoa vesiputousta, Steindalsfossen. Siitä ajoimme Hardangerfjordin reunoja pitkin Øvre Eidfjordiin jossa söimme lounaan, ja siitä taas vuorten yli Hardangerjøkulenin yli, Golin kautta kohti Aurdalia.

Från Odda fortsatte vi genom en 11 km lång tunnel till Jondal och därifrån åkte vi med färjan över till Tørvksbygd, sen körde vi till Norheimsund och sov på ett hotell, Thon Hotel Sandven. Om pizzan smakade gott efter vandringen, så tror ni att jag sov som en stock sen nästa natten i hotellet. :D

På morgonen fortsatte vi vårt äventyr igen och körde till ett stort vattenfall, Steindalsfossen. Sen körde vi längs Hardangerfjorden till Øvre Eidfjord, åt lunch och körde över bergen, Harangerjøkulen, genom Gol och till Aurdal.


1+2. Steindalsfossen
3-5. Autossa, Hardangerfjordin maisemia / I bilen, utsikt av Hardangerfjorden
6. Hardangerjøkulen
7. Matkaevästä - valkkaria matkakoossa! / Resekost - vitt vin i tetra!
8. Heppatyttö innostui kun vastaan tuli poni. :D /  Hästtjejen blev glad när en ponny töltade längs vägen.
9. Perillä Aurdalissa / Framme i Aurdal
Norheimsund, Steindalsfossen
Siis nää lampaat! Niin ihania. :D / Alltså dessa får! Så söta. :D

Olisimme viihtyneet kauemminkin vuorten länsipuolella, mutta taukoamaton sade sai meidät suuntaamaan kohti itää ja auringonpaistetta. Se on Norjassa kurja puoli, että siellä sataa paljon. Ilmeisesti Bergenissä, joka on lähin isompi kaupunki Oddasta (reilu 100 km), on satanut 300 päivää putkeen. Huhhuh, en tajua miten joku voi asua siellä. :D

Mä voisin oikeasti istua loputtomiin autossa, nauttia upeista maisemista hyvän soittolistan soidessa. Ja vähän viiniä kylmäboxissa, niin hyvää fiilistä ei pilaa edes se taukoamaton sade. ;)

Ajoimme tosiaan vuorten yli kohti Aurdalia ja parhaimmillaan olimme 1300 m korkeudessa. Aurdalissa yövyimme leirintäalueella teltassa ja sekin oli kyllä sellainen kokemus, etten ehkä ihan heti mene uudestaan. :D Eläkeläiset möykkäsivät aamu viiteen asti minkä jälkeen nukuin pari tuntia ja totesin, että nyt lähdetään hiivattiin täältä.

Yövyimme viimeisen yön taas Oslossa ja meillä kävi aika kivasti hotellin kanssa. Olin varannut ihan perus huoneen Clarionista, mutta huoneessamme ei toiminut ilmanvaihto ja kun sen laittoi päälle se lähinnä rämisi kovaan ääneen mutta ilmaa ei tullut ollenkaan. Ulkona oli tällöin +25 lämmintä ja huoneessa siis lähemmäs +30. Kävin sanomassa asiasta respaan ja saimme vaihdettua toiseen huoneeseen, mikä osoittautui parvekkeelliseksi minisviitiksi. :D Ihan jees. Söimme illallisen hyvät arvostelut saaneessa intialaisessa ravintolassa, Der Peppern Gror - suosittelen. Seuraavana päivänä söimme mättöaamiaisen hotellissa, seikkailimme vähän kaupungilla ja minä kävin vielä fikalla Pluvinelin perustajan kanssa. Tulette kuulemaan tästä vielä lisää... ;)

Kotimatka kesti hieman odotettua kauemmin, pelkästään Oslosta ulos pääseminen taisi kestää pari tuntia. Ajoimme koko ajan umpikujaan ja ympyrää kun mihinkään ei saanut kääntyä autolla tai edessä oli tien sulkenut tietyömaa, ja sitten juutuimme vielä ruuhkiin. :D Kotona olimme yhden aikaan yöllä, mistä jouduimme vielä lähtemään etsimään karannutta kissaamme. Loppu hyvin kaikki hyvin, matka oli aivan ihana ja kissakin löytyi. ;)

Vi skulle gärna varit lite längre på västra sidan av bergen, men regnet tog aldrig slut så vi styrde mot öster och solsken. Det tråkiga med Norge är att det regnar alldeles för mycket där (iaf vad jag tycker). I Bergen, som är den närmaste större staden från Odda (lite över 100 km), har det visst regnat 300 dagar i streck. Haha kan inte fatta att nån kan bo där. :D

Jag skulle kunna sitta i bilen i evigheter, bara beundra vackra utsikter och lyssna på en bra spellista. Och sen lite vin i kylboxen så kan inte ens spöregnet förstöra den härliga känslan. ;)

Vi körde alltså över bergen mot Aurdal och som bäst var vi på 1300 meters höjd. I Aurdal sov vi i tält på en camping, och det var en upplevelse i sig som jag gärna slipper ha igen. :D Jag sov knappt två timmar efter att pensionärerna hade haft fest till kl fem på morgonen, och när jag väl vaknade sa jag att nu drar vi härifrån. :D

Vi sov vår sista natt i Oslo och det gick ganska bra med vårt hotell. Jag hade bokat ett helt vanligt rum från Clarion, men ventilationen funkade inte alls i rummet och när man satte på den så lät den jätte högt men ingen luft kom ut. Och det var alltså +25 ute då, i rummet kanske +30. Jag gick till receptionen för att berätta om detta och utan några frågor fick vi ett nytt rum som visade sig vara en minisvit med balkong. :D Nice... Vi åt middag på en indisk resturang som hade fått bra omdömen, Der Peppern Gror - jätte bra! Nästa dag åt vi en gigantisk frukost på hotellet, gick runt på stan och jag hade en fika med Pluvinels VD. Ni kommer säkert få höra mer av detta i framtiden. ;)

Hemresan tog längre tid än vi hade beräknad, bara att komma ut från Oslo tog nästan två timmar. Vi körde runt stan, hamnade i återvändningsgränder eller körde runt i cirklar. Antingen fick man inte vända åt det hållet vi skulle till eller sen var vägen avstäng pga vägarbete, och sen till slut när vi hittade rätt väg hamnade vi i köer. :D Hemma var vi ca ett på natten och då var vi tvungna att åka och leta efter vår katt som hade rymt. Slutet gott, allting gott, resan var underbar och vi hittade katten till slut. ;)


Tärppilista Norjaa varten:
- Ravintolahinnat ovat samalla tasolla kuin muissa Pohjoismaissa, mutta pizza on todella kallista. Noin 200 kr per pizza (about 20 €).
- Norjan kruunu on tällä hetkellä lähes saman arvoinen kuin Ruotsin.
- Reissubudjettiin kannattaa varata tilaa tunneli-, lauttamaksuja ja tieveroja varten. Nämä maksut ovat 20-200 kruunua per maksuasema. Tunnelit ja lautat ovat luonnollisesti kalliimpia. Meidän vajaa viikon matka tulee maksamaan n. 1000 kr (100 €) lisää näiden maksujen myötä. Näistä tulee myöhemmin lasku kotiin, joten paikan päällä ei tarvitse kuitenkaan maksaa.
- Bensa on halvempaa kuin Suomessa.
- Tiet ovat kapeita ja mutkaisia, mutta paikalliset ajavat kovaa (= kovempaa kuin maisemia ihaileva turisti). Päästä siis perässä roikkujat ohi turvallisessa paikassa. Ja varaa riittävästi aikaa, laske mukaan myös maisemien ihaileminen, vessa- ja ruokatauot! Vessoja on aika tiheään tahtiin teiden varsilla, ne eivät tosin aina oli ihan niin freshejä. ;)
- Norjassa pärjää erinomaisesti ruotsin kielellä.
- Ota mukaan hyviä sadevarusteita, lämpimiä vaatteita ja vaihtovaatteita. Vuorten länsipuolella (ja vuorilla) sataa lähes joka päivä. Lämpötilaerot ovat myös suuria, esim. Oslossa voi olla +25 ja ylhäällä vuorilla +7.

Checklista för Norge:
- Priserna i restauranger är ungefär lika som i andra nordiska länder, men pizza är jätte dyrt. Ca 200 kr för en pizza.
- Norska kronan har just nu ungefär samma värde som den svenska kronan.
- Kom ihåg att ha utrymme i din budget för alla avgifter för tunnlar, färjor och vägtullar. Dom kostar mellan 20-200 kr per betalningsstation. Tunnlar och färjor är dyrare. Vi var i Norge en dryg vecka och förväntar oss att få hem en räkning på ca 1000 kr. Det kommer alltså en räkning, så man behöver inte betala vid passering.
- Bränslet kostar ungefär lika mycket som i Sverige.
- Vägarna är smala och krokiga men lokala kör fort (= fortare än en turist som vill titta på utsikten). Det är artigt att släppa förbi bilar bakom dig. Och kom ihåg att planera in tillräckligt med tid för alla körsträckor, räkna också med tiden du använder på att titta på utsikten, toalett- och lunchpauser! Det finns toaletter längs vägarna, men dom är inte alltid så fräscha. ;)
- Det går jätte bra att prata svenska i Norge.
- Ta med dig regnkläder, varma kläder och ombyten. Det regnar nästan varje dag på västra sidan av bergen (och i bergen). Det är också stora skillnader på temperaturerna - samtidigt som det kan vara +25 i Oslo så är det +7 uppe på bergen.